Jyväskylän Huoneteatterin ja Jyväskylän Lyseon lukion yhdessä toteuttama näytelmä Kulutuskultti oli jälleen minulle näyttelijänä valmentava kokemus. Juuri siksi itsereflektiot ja oma arvio näyttelijäntyöstä on tärkeä.
Yleiskuva
Yleisesti arvioisin näyttelijäntyöni mennen hyvin ja erittäin vakuuttavasti. Kokonaisuus oli kunnossa ja se pysyi kasassa koko näytelmän ajan. Näytteleminen ei rasittanut liikaa, mutta väsynyt olin jokaisen näytännön jälkeen silti.
Läsnäolo ja keskittyminen
En muista näyttämöltä yhtäkään hetkeä, kun en olisi ollut keskittyneenä juuri siihen hetkeen. Fokukseni oli jatkuvasti siinä, mitä teen juuri sillä hetkellä. Jos en ollut äänessä, täytin normaalisti oman absenssini eleillä, ilmeillä, liikkeillä ja toiminnalla yleisesti.
Vaikka olin koko ajan keskittyneessä tilassa, en ollut jännittyneenä. Koin edelleen sitä samaa vapautta, joka saa minut palaamaan näyttämölle uudestaan ja uudestaan. Läsnäolon ja keskittymisen osalta minun ei tarvinnut ajatella asioita juurikaan, vaan asiat ikään kuin tapahtuivat automaattisesti.
 |
| Kuva: Raili Kivelä |
Rooli- ja hahmotyö
Rakensin rooliani heti roolituksen jälkeen itsekseni ilman vaikutteita. Etsin ääntäni, ryhtiäni, eletapoja ja ilmeitä. Saatuani jotakin tarttumapintaa henkilöhahmoon ja maneereihin aloin etsiä ulkopuolisia vaikutteita, joilla voisin rikastaa roolia. Etsin vaikutteita eri näytelmistä ja elokuvista. Vaikutteet eivät lopulta muuttaneet omaa roolinrakennusprosessiani juurikaan, mutta suurimmat vaikutteet sain Juha Varikselta ja Jussi Vataselta. Kummankaan esittämät hahmot eivät juuri muistuttaneet omaa rooliani.
Erityisen hankalaa roolin rakentamisessa oli murreilmaisu, koska roolihenkilöni puhui Savo-Karjalaisella murteella. Jostakin syystä koin helpoimmaksi ratkaisuksi ääntää tätä murretta turkulaisella prosodialla. Ominaisesti siis pääpaino lauseen ensimmäisen sanan loppuosaa kohden.
 |
| Kuva: Raili Kivelä |
Tunteellinen ilmaisu ja uskottavuus
Roolihenkilöni tunteiden kirjo oli melko laaja, mutta henkilölle ominainen. Roolihenkilö koki näytelmän aikana esim. iloa, surua, pettymystä, epäilystä, häpeää, raivoa sekä ylpeyttä. Tunteellinen ilmaisuni näkyi äänessä (prosodia, voimakkuus, korkeus), ilmeissä, eleissä (vähäeleisyys, sulkeutuminen, suurieleisyys) ja kontaktissa (kontaktin määrä). Tunteellista ilmaisua olisi voinut parantaa, mutta vähäinen lava-aika ei olisi välttämättä riittänyt siihen, että se oltaisiin huomattu.
 |
| Kuva: Raili Kivelä |
Kehon ja äänen käyttö
Keholliset impulssit olivat tässä näytelmässä välillä avainasemassa, koska repliikkejä ei ollut mahdottoman paljon. Pyrin käyttämään kehollisissa ilmaisimissa pehmeitä ja virtaviivaisia liikkeitä henkilöhahmon olemuksen mukaan.
Äänenkäyttö on ollut minulla hallinnassa jo pidemmän aikaa lauluharjoittelun vuoksi. Siinä ei siis juuri ollut ongelmia.
 |
| Kuva: Raili Kivelä |
Kontakti ja reagointi
Näytellessä kontakti ja reaktiot ovat tärkeimmät työvälineet. Ollessani lavalla minulla oli aina kontakti vähintään yhteen ihmiseen (tai yleisöön). Kontakti oli vakiintuneen luonnollinen eikä se vaikuttanut sellaiselta, että ylläpidin kontaktia ylläpitämisen vuoksi.
Esimerkiksi repliikit perustuvat reagointiin, joten myös itselläni ne tulivat ulos reaktioina. Tämän lisäksi eleet, liikkeet ja ilmeet lähtevät reaktioista toisten näyttelijöiden impulsseihin ja ärsykkeisiin.
 |
| Kuva: Raili Kivelä |
Konkluusio
Näytelmässä Kulutuskultti näyttelijäntyöni sai vapaasti kehittyä ja ottaa uutta suuntaa. Opin uutta ja vastaanotin kritiikkiä ja kehuja vastanäyttelijöiltä ja ohjaajalta. Koin tämän vievän minua eteenpäin kehittyvänä ja oppivana näyttelijänä.
Kommentit
Lähetä kommentti