Isoviha 1713 - 1721 läimäytti Isovihan hirveydet raa'asti esille
Ilmajoen Musiikkijuhlat tarjoilee perinteiseen tapaansa oopperan Kyrönjoen varrella ja tänä vuonna ooppera ei todellakaan pistänyt tylsäksi. Tämän vuoden ooppera Isoviha 1713 - 1721 kertoi samannimisestä aikakaudesta Suomessa, kun Venäjä miehitti Suomea ja tsaari käski tappaa suomalaiset. Isoviha 1713 -1721 kuvasi Isovihan aikaa kaunistelemattomasti, realistisesti ja ilman turhia räntyjä.
 |
| Oopperan loppukumarrukset |
Isoviha 1713 - 1721-oopperan on ohjannut Tuomas Parkkinen. Libretto on Anneli Kannon käsialaa ja sävellys on syntynyt Uljas Pulkkisin kynästä. Kaikki nämä sointuivat erittäin hyvin yhteen yhdeksi suureksi oopperaksi.
Anneli Kanto kertoo, että ei halunnut käyttää Isovihaa oopperassa vain taustakuvana romanssille tai seikkalulle, vaan halusi kuvata Isovihan hirveyden niin kuin se oli: raakana. Mielestäni tämä oli ehdottomasti oikea valinta. Vaikka libretto sisälsi romanttisia ja seikkalullisia vivahteita, ei koko juoni ollut kumpaakaan yksin. Ooppera sisälsi voimakkaita teemoja, jotka olivat ominaisia juuri sen aiheelle: surmaamista, seksuaalista väkivaltaa, nälkää, sieppauksia, orjakauppaa ja indoktrinaatiota. Mielestäni kaikkien näiden teemojen sisällyttäminen oopperaan oli erittäin tärkeää.
Vaikka ooppera sisälsikin vakavia teemoja, oltiin ne tuotu näyttämölle juuri oikein. Niillä ei missään nimessä mässäilty eikä niitä mainittu vain sivumennen. Ohjaaja oli valinnut juuri sen kultaisen keskitien. Esimerkiksi naisiin kohdistunut seksuaalinen väkivalta on erittäin vaikea kuvata näyttämöllä, joten se on usein sivuutettu. Isoviha 1713 - 1721 osasi kuitenkin kuvata tätä kuvottavaa tapahtumaa hyvän maun rajoissa juuri siksi, että sitä ei yksinkertaisesti saa sivuuttaa. Se miten ko. asia tuotiin näyttämölle on jokaisen katsojan itse selvitettävä.
Teatterin osa-alueista, mikä minun on pakko nostaa pedestaalille on lavastus. Isoviha 1713 - 1721 -oopperan lavastus on ehkä kekseliäin lavastus mitä olen koskaan kohdannut. Oopperan lavastaja on Juho Lindström, joka on ollut lavastussuunnittelijana useassa muussakin teatterikokonaisuudessa. Itse tunnen hänet parhaiten Kuka pelkää Virginia Woolfia -näytelmän hienoista kirjastomaisista lavasteista. Lindström osasi käyttää venäläistä symboliikkaa hyväkseen lavastuksessa, kuten huomataan näyttämöllä nähtävästä kaksipäisestä kotkasta (joka muuteen rakentuu konetuliaseista).
Lavastus ei kuitenkaan ollut silkkaa symboliikkaa, vaan myös juonen ja käytännön asiat oltiin otettu huomioon. Näyttämön keskellä oleva nouseva silta pyörii oopperan aikana monta kierrosta toimien siltana, laiturina, sellinä ja myös veneenä. Näyttämö ei myöskään ollut rajoitettu pelkkään "näyttämöön" vaan esimerkiksi katot oltiin otettu osaksi näyttämöä. Oli hauska nähdä papinrouva Matilda yhtäkkiä kävelemässä katolla laulaen.
 |
| Lavasteet kuvattuna yleisöstä. Huomaa kaksipäinen kotka. |
Lavastuksesta roolisuorituksiin. Oopperan pääosaa Katariinaa esitti Wilhelmina Tómasdóttir, joka oli mielestäni täydellinen Katariina. Librettoa selatessani huomasin, että Tómasdóttir ei poikennut laulaessaan libreton sanoista kertaakaan. Muut oopperalaulajat tosin poikkesivat libretosta useaan otteeseen, mikä on täysin fine. Toinen erityismainintani menee Jasper Leppäselle, Ivan-kasakan laulajalle. Leppänen teki roolisuorituksensa täydellisesti ja hänen esittämänsä tunteet välittyivät selvästi yleisöön tehden vaikutuksen.
Oopperan loppu tuo meille hyvän pähkinän mietittäväksemme:
Oopperan loppulibretto:
"Ehkä joskus elämä on helpompaa
ja ihmisten kesken on rauha.
Aikaa saimme ihmisen verran,
tämä kohtalo osui meille,
satuimme tähän Kyrönjoen mutkaan,
Kyrönjoen mutkaan, Kyrönjoen mutkaan."
Erityisesti säe "satuimme tähän Kyrönjoen mutkaan" puhutteli minua. Se kertoo siitä, että me emme voi lopulta vaikuttaa siihen minne pahat asiat seuraavat meitä. Pakenemme tai jäämme kotikonnulle, niin emme pääse pahuutta pakoon. Juuri siksi isovihakin on erittäin ajankohtainen aihe. Annetaan siis Kyrönjoen virrata.
Isoviha 1713 - 1721 (Ilmajoen Musiikkijuhlien tilausooppera)
Ohjaus: Tuomas Parkkinen
Libretto: Anneli Kanto
Sävellys: Uljas Pulkkis
Ilmajoen Musiikkijuhlat
Kommentit
Lähetä kommentti